Kisaraportti Merida mtb Finlandia

Itsellä ja muilla tiimiläisillä matkana oli puolimatka eli tällä kertaa 35km Messilän maisemissa. Reitti oli kyllä aivan mun mieleen vaikka loppuun painottuvat mäet tuntuikin pahoilta. Nousua n. 650m joista lähes kaikki sijoitettuna viimeisille kilometreille. Reitillä oli nopeaa polkua ja teknistä pätkää sopivasti joiden välissä kerkesi vähän kerätä voimia hiekkatieosuuksilla. Keskinopeudeksi sain 16,9km/h joka oli iloinen yllätys.

Kisa starttasi Mp-valmentajan peesissä kanssakilpailijoiden ohi rynnien aina 5km kohdalle asti. Tässä kohtaa ketjut hirtti kiinni voimansiirron väliin ensimmäistä kertaa ja mp-sensei karkasi näkyvistä. Miestä söi rotan lailla vetää pyörä polulta sivuun ja nähdä sen n. 30 kilpailijaa painavan ohitse. Pyörä nurin ja ketjuhäsellyksen jälkeen voimansiirto paukkuen takaisin polulle niukasti toisen mp-tiimiläisen eteen.

Tästä seurasikin ihan älytön voimien haaskaus ohittamalla kaikki ohi menneet ja pari vielä kostoksi. Tämä ei tapahtunut kovin taloudellisesti parhaita ajolinjoja pitkin. Ajofiilis oli kuitenkin jälleen palannut kunnes ennen puoltaväliä ajoin ohi reitin(sekin oli merkattu valkoisella nauhalla) väärälle tielle jonka jälkeen takaisin reitille kääntyessä ketjut lensi taas pois paikoiltaan. Perkele. Siinä kohtaa ohi meni ehkä enää 20 kilpailijaa, jotka taas ohitin tulevilla kilometreillä sisuuntuneena.

Puolenvälin kohdalla ohitin mp- sensein, jolla oli pyörä nurin pumppu kädessä. Ei siis ilman kalusto-ongelmia selvinnyt hänkään. Vielä reitin viimeisellä kolmanneksella polkaisin ketjut kerran pois paikoiltaan, mutta tästä ei koitunut älyttömiä sijoitustappiota, vain ajassa hieman.

Viimeiset mäet tuntui pahalta ja välillä ajettiin hapoilla ja välillä tunkattiin hapoilla. Maali oli sopivasti mäen päällä, joten kaikki katsojat pääsi näkemään pitkällisen ja tuskallisen nousun ennen maalia. Mukava kannustus oli kuitenkin. Maaliviivalla kellot pysähtyi aikaan 2.08, jolla irtosi sijoitus 73.

Loppuspekulaatiossa jos ei olisi ollut kaluston kanssa ongelmia ja tätä myöten turhat energiaa vievät repimiset ohitteluissa olisi jääneet pois, niin olisi loppuaika ollut helposti alle 2h ja sijoitus tätä myöten n. 30 sijaa parempi. Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen suoritukseeni tuollakin ajalla!

Tulokset

Ennen starttia toisen Maastoon polje!- tiimiläisen kanssa.

Kisaraportti Jämi84

Jämillä kisattiin lauantaina hienoissa maisemissa ja keleissä. Reitti oli teknisesti helppo, mutta vauhtia riitti senkin edestä. Polkuosuudet oli juuri niitä "flow-polkuja" joita Suomessa vähemmän on. Tarkoitan tällä juurakko- ja kivikkovapaata vauhdikasta pujottelua poluilla. Harmi ettei niistä kerinnyt kovin nauttimaan kun vauhtia oli paljon ja jalat kramppaili.

Startista lähdettiin painaan lähes 30km/h keskinopeutta ja minä otin selät kahdesta kovakuntoisemmasta Maastoon polje!- tiimiläisestä. Puoli tuntia jaksoin heidän peesissä ja sitten oli himmailtava nopeuksia, sillä edessä oli vielä pitkä matka. Olin selkeästi aliarvioinut reitin n. 700 nousumetriä ja ne tuntuivatkin 1700 metriltä. Tämä johtui ehkä siitä, että koko ajan kampea väännettiin sellaisella tahdilla, että sitä juuri jaksoi tasaisella, mutta mäen noustessa ei potkua enää riittänyt tarpeeksi. Ehkä kaksi pykälää pienempi keskinopeus tasaisilla olisi voinut antaa paremman loppuajan.

40km kohdalla oli henkisesti vaikeeta. Keskinopeus oli hyvä, mutta voimat alkoi hiipua ja pienetkin mäet tuntui pahoilta ja vielä 44km oli edessä. Lisäksi näihin tunnelmiin siinä hetkessä järjestäjän kommentti: "Tästä se vasta alkaa" sai puremaan hammasta yhteen siten, että loppumäissä jalkojen lisäksi kramppasi myös poskilihakset(!)

Siitä jatkettiin kuitenkin hyvää sykettä ylläpitäen ja vähän keskinopeutta laskien. Olin laskenut, että 21kmh keskinopeudella pääsen tavoitteeseeni 4h aikaan ja kun 2/3 matkasta mentyä Suunnon Ambit näytti tangolla koko ajan laskevaa lukua, niin 21,5 avg kmh kohdalla meinasin heittää mittarin pusikkoon. Onneksi en sitä tehnyt sillä olisin kuitenkin pahalla mielellä katuen etsinyt sitä 400€ mittaria Jämin metsistä kisan jälkeen.

 Jalkojen kramppailun merkit alkoi reitin puolivälissä ja viimeisissä terävissä nousuissa oli tilanne jo se, että ne oli pakkokin polkea ylös (hyvä juttu), sillä jalkautumisen jälkeen ei niin vaan pyörän satulaan enää oltaisi noustukkaan. Viimeiset mäet meni todella epämukavuusalueella, mutta hyvällä vauhdilla ja tieto kohta maaliin pääsystä helpotti tuskaa.

Kuitenkin viimeiset 20km oli sen verran nopeaa alustaa, että se n. 21,5kmh keskinopeus säilyi maaliin asti antaen loppuajaksi 3.50. Todella hyvin siis ensimmäiseksi, mutta ei viimeiseksi Jämiksi.

Voitteko kuvitella, mun pyöräkalusto on vaihtunut.

Titus Rockstar Carbon 29" Easton Havenin tubeleksilla ja XT:n 2x10 voimansiirrolla sekä Rock Shox Monarch RT3 iskarilla. Pyörä on kevyt ja NOPEA, mies ei vielä niinkään.

Väsynyt, mutta onnellinen Maastoon Polje!- porukka Jämillä.