Kisaraportti Merida mtb Finlandia

Itsellä ja muilla tiimiläisillä matkana oli puolimatka eli tällä kertaa 35km Messilän maisemissa. Reitti oli kyllä aivan mun mieleen vaikka loppuun painottuvat mäet tuntuikin pahoilta. Nousua n. 650m joista lähes kaikki sijoitettuna viimeisille kilometreille. Reitillä oli nopeaa polkua ja teknistä pätkää sopivasti joiden välissä kerkesi vähän kerätä voimia hiekkatieosuuksilla. Keskinopeudeksi sain 16,9km/h joka oli iloinen yllätys.

Kisa starttasi Mp-valmentajan peesissä kanssakilpailijoiden ohi rynnien aina 5km kohdalle asti. Tässä kohtaa ketjut hirtti kiinni voimansiirron väliin ensimmäistä kertaa ja mp-sensei karkasi näkyvistä. Miestä söi rotan lailla vetää pyörä polulta sivuun ja nähdä sen n. 30 kilpailijaa painavan ohitse. Pyörä nurin ja ketjuhäsellyksen jälkeen voimansiirto paukkuen takaisin polulle niukasti toisen mp-tiimiläisen eteen.

Tästä seurasikin ihan älytön voimien haaskaus ohittamalla kaikki ohi menneet ja pari vielä kostoksi. Tämä ei tapahtunut kovin taloudellisesti parhaita ajolinjoja pitkin. Ajofiilis oli kuitenkin jälleen palannut kunnes ennen puoltaväliä ajoin ohi reitin(sekin oli merkattu valkoisella nauhalla) väärälle tielle jonka jälkeen takaisin reitille kääntyessä ketjut lensi taas pois paikoiltaan. Perkele. Siinä kohtaa ohi meni ehkä enää 20 kilpailijaa, jotka taas ohitin tulevilla kilometreillä sisuuntuneena.

Puolenvälin kohdalla ohitin mp- sensein, jolla oli pyörä nurin pumppu kädessä. Ei siis ilman kalusto-ongelmia selvinnyt hänkään. Vielä reitin viimeisellä kolmanneksella polkaisin ketjut kerran pois paikoiltaan, mutta tästä ei koitunut älyttömiä sijoitustappiota, vain ajassa hieman.

Viimeiset mäet tuntui pahalta ja välillä ajettiin hapoilla ja välillä tunkattiin hapoilla. Maali oli sopivasti mäen päällä, joten kaikki katsojat pääsi näkemään pitkällisen ja tuskallisen nousun ennen maalia. Mukava kannustus oli kuitenkin. Maaliviivalla kellot pysähtyi aikaan 2.08, jolla irtosi sijoitus 73.

Loppuspekulaatiossa jos ei olisi ollut kaluston kanssa ongelmia ja tätä myöten turhat energiaa vievät repimiset ohitteluissa olisi jääneet pois, niin olisi loppuaika ollut helposti alle 2h ja sijoitus tätä myöten n. 30 sijaa parempi. Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen suoritukseeni tuollakin ajalla!

Tulokset

Ennen starttia toisen Maastoon polje!- tiimiläisen kanssa.

Kisaraportti Jämi84

Jämillä kisattiin lauantaina hienoissa maisemissa ja keleissä. Reitti oli teknisesti helppo, mutta vauhtia riitti senkin edestä. Polkuosuudet oli juuri niitä "flow-polkuja" joita Suomessa vähemmän on. Tarkoitan tällä juurakko- ja kivikkovapaata vauhdikasta pujottelua poluilla. Harmi ettei niistä kerinnyt kovin nauttimaan kun vauhtia oli paljon ja jalat kramppaili.

Startista lähdettiin painaan lähes 30km/h keskinopeutta ja minä otin selät kahdesta kovakuntoisemmasta Maastoon polje!- tiimiläisestä. Puoli tuntia jaksoin heidän peesissä ja sitten oli himmailtava nopeuksia, sillä edessä oli vielä pitkä matka. Olin selkeästi aliarvioinut reitin n. 700 nousumetriä ja ne tuntuivatkin 1700 metriltä. Tämä johtui ehkä siitä, että koko ajan kampea väännettiin sellaisella tahdilla, että sitä juuri jaksoi tasaisella, mutta mäen noustessa ei potkua enää riittänyt tarpeeksi. Ehkä kaksi pykälää pienempi keskinopeus tasaisilla olisi voinut antaa paremman loppuajan.

40km kohdalla oli henkisesti vaikeeta. Keskinopeus oli hyvä, mutta voimat alkoi hiipua ja pienetkin mäet tuntui pahoilta ja vielä 44km oli edessä. Lisäksi näihin tunnelmiin siinä hetkessä järjestäjän kommentti: "Tästä se vasta alkaa" sai puremaan hammasta yhteen siten, että loppumäissä jalkojen lisäksi kramppasi myös poskilihakset(!)

Siitä jatkettiin kuitenkin hyvää sykettä ylläpitäen ja vähän keskinopeutta laskien. Olin laskenut, että 21kmh keskinopeudella pääsen tavoitteeseeni 4h aikaan ja kun 2/3 matkasta mentyä Suunnon Ambit näytti tangolla koko ajan laskevaa lukua, niin 21,5 avg kmh kohdalla meinasin heittää mittarin pusikkoon. Onneksi en sitä tehnyt sillä olisin kuitenkin pahalla mielellä katuen etsinyt sitä 400€ mittaria Jämin metsistä kisan jälkeen.

 Jalkojen kramppailun merkit alkoi reitin puolivälissä ja viimeisissä terävissä nousuissa oli tilanne jo se, että ne oli pakkokin polkea ylös (hyvä juttu), sillä jalkautumisen jälkeen ei niin vaan pyörän satulaan enää oltaisi noustukkaan. Viimeiset mäet meni todella epämukavuusalueella, mutta hyvällä vauhdilla ja tieto kohta maaliin pääsystä helpotti tuskaa.

Kuitenkin viimeiset 20km oli sen verran nopeaa alustaa, että se n. 21,5kmh keskinopeus säilyi maaliin asti antaen loppuajaksi 3.50. Todella hyvin siis ensimmäiseksi, mutta ei viimeiseksi Jämiksi.

Voitteko kuvitella, mun pyöräkalusto on vaihtunut.

Titus Rockstar Carbon 29" Easton Havenin tubeleksilla ja XT:n 2x10 voimansiirrolla sekä Rock Shox Monarch RT3 iskarilla. Pyörä on kevyt ja NOPEA, mies ei vielä niinkään.

Väsynyt, mutta onnellinen Maastoon Polje!- porukka Jämillä.

Kisaraportti Tahko mtb60

Perjantaina saavuimme Tahkolle ja homma starttasi alkuun mökin vaihdolla kun ilmastointi oli hajalla. Uudessa mökissä oli enempi tilaa ja ilmastointi pelasi. Tosin parvella oli tuskasen kuuma ja huonona nukkujana yö oli kamalaa seitinohutta painajaisen sekaista hikistä valveunta.

Aamiaisen jälkeen starttia odotellessa fiilikset oli kaksijakoiset. Toisaalta treenit oli kulkeneet hyvin, mutta niin oli ennen Laajavuorenkin kisaa eikä homma mennyt siellä putkeen. Kalusto oli kuitenkin  kunnossa ja treenejä takana sekä kehon huoltoa.

Olin tavoiteaikaryhmässä 4.15-5h. Ryhmittäydyin noin puoliväliin lähtöryhmää ja suunnitelmana oli jättäytyä aivan ryhmän perälle ajamaan vain ja ainoastaan omaa ajoa ja avata hanat vasta puolenvälin kohdalla kun jalat ja kroppa on todella herätelty suoritukseen. Suunnitelmaksi jäi.

Lähtöpamaus klo. 9.40. Jo kilometrin ajon jälkeen tajusin, että tänään kulkee! Annoin kulkea ja rullailin kevyesti monien ohitse huomatakseni n. 10km kohdalla näkeväni 400 hengen lähtöryhmäni kärjen. Tämän jälkeen lisää päänahkoja vielä pitkässä hiekkatienousussa joka ajoittain jyrkkeni mukavasti. Mukavasti siksi, että jalat ei hapottanut ja selkeästi monilla ohitettavilla hapotti.

Sitten poluille siirryttäessä alkoikin ikävä jonottelu ilmeisesti edellisen lähtöryhmän hitaampien takana, jossa jono oli polulla melkoinen ja ohi ei päässyt. Välillä pysähdyttiin ja edellä jalkauduttiin sellaisissa kohdissa, jotka maastoon polje- valmennuksissa on ajettu riemusta kirkuen. Tästä eteenpäin en osaa eritellä reitin osuuksia ennen loppua, mutta koko ajan keskityin omaan tekemiseen ja yritin parhaani. Isosti otti päähän jonossa pyörän kantaminen/työntäminen jonossa aivan loputtomalta tuntuvaa polkuylämäkeä. En nähnyt enkä kuullut kenenkään tuota ajavan ylös. Olisiko ollut sitten kuuluisat Kinahmi ja taivaan portaat? Näissä kohdissa aattelin, että pohkeet ei enää selviä ilman kramppeja tätä ylös tunkkaamista. Onneksi selvisi. Nämä olivat itselle selkeästi raskainta antia reitillä.

N.55km kohdalla alkoi kuuluisa El Granden piiitkä ylämäksi tiukalla käännöksellä oikealle. Tässä alkoi jo olemaan polkujen ja tunkkausten pehmittävä kroppa aika hapoilla. Yllättävän paljon pystyin kuitenkin ajamaan ja vain parissa kohdassa piti vähän matkaa taluttaa. Vähän ohitin porukkaa, mutta myös vähän menetin sijoja tuossa kivikkopitoisessa pitkässä nousussa. Maksimisykkeet tuli myös tässä kohtaa.

Jos mennään isosti ylös niin tullaan myös yleensä isosti alas. Loppulasku Tahkon laskettelurinnettä pitkin oli pitkä ja jyrkkä sekä osittain irtokivien peittämä. Ei mitään ongelmaa. Ehkä jopa turhan varovaisesti ja varman päälle otin tämän laskun, mutta kun ei tiennyt mitä odottaa ja paljon varoitteluja kuullut/lukenut mäestä niin näin tällä kertaa. Tosin mäessä oli muutama kohta jossa tuli tunne, että vähän jos jyrkkenee vielä tai vauhti nousee, niin sitten voi hallinta hävitä. Adrenaliini virtasi kropassa ja piti aistit valppaana. Kuten sanoin, ei ongelmia alaslaskussa. Ensi kerralla vähän lujempaa.

Sitten olikin n. 1km hiekkatietä pitkin maaliin jonka luonnollisesti vedin täysiä ja viimeiset 3-5 päänahkaa napaten. Kellot pysähtyivät kohdallani aikaan 4h 23min. Eli ensimmäisen Tahkoni tavoite alittui 37minuttia. Meni täysin yli odotusten!

Pikkuisen jäin miettiin kun jossain reittiä on hehkutettu Suomen kauneimmaksi, että maisemat oli ajoittain toki huikeita, mutta paljon myös hukkui polkuja metsän syvyyteen jossa sai ryskätä ja tunkata synkkiä polkuja jonossa. Kaikin puolin kuitenkin kokonaisuudessa upea maastopyöräilytapahtuma ja sellainen jokaiseen tulevaan kauteen sisällytettävä repäisy. Mikäli saan ehjää harjoittelua alle, niin ensi vuonna kolmosella alkava tavoiteaika tai 120km:n matka eli kaksi kierrosta.

Iso kiitos ja kumarrus Maastoon Polje!- vetäjille Juhalla ja Kaurille Kohti Tahkoa-valmennuksesta. Ilman näitä tekniikkatreenejä, yhteislenkkejä, ravinto/tankkausohjeistuksia ym. muita maastopyöräilytietoutta olisi matka katkennut todennäköisesti loukkaantumiseen tai aika omalla kohdallani olisi painunut pitkälti yli viiden tunnin. Kiitos myös muille tiimiläisille ja onnittelut kaikille hyvistä onnistumisista!

Turvallinen, tehokas, nopea ja nautittava maastopyöräily koostuu useasta eri tekijästä, jotka oli otettu yllä olevassa valmennuksessa hyvin ja yksilöllisesti huomioon. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.

Tuloksia, kuvia, videoita ym. tapahtuman sivuilta.

Lähdön tunnelmia 1

Lähdön tunnelmia 2

Osa porukasta, huomaa loppulasku Kekkosen takana.

Kisaraportti Laajavuori

Lauantaina kisailtiin maastopyöräilyssä Laajavuoressa. Maastoon Polje!- tiimi oli paikalla hyvin edustettuna ja matkavalintoina 20km, 40km ja 60km välillä vaihdellen. Itse ajoin ensimmäisen täyden marathonin 60km.

Reitti oli vauhdikas ja kovilla nousumetreillä (n.1350m/60km) varustettu. Lisäksi edellispäivien sateet oli tehnyt haastavia mutakoita reitin varrelle. Reitti oli myös hyvin merkattu ja huolto pelasi. Muutama painepesuri olisi saanut olla pyörän pesuun paikalla lisää kisan jälkeen keleistä ja mudasta johtuen. Ajettavana oli siis 20km x 3 kierrosta.

Kisan jälkeen olin pettynyt omaan suoritukseen tai lähinnä siihen, ettei kunto vastannut harjoituksissa esiintynyttä Anttia. Toki harjoitukset on harjoitukset ja kilpailut on kilpailuja, mutta jos ensimmäisen 5km hiekkatien jälkeen on hapoilla ja sykkeet tapissa 20kmh keskinopeudella niin jotain on mennyt todella päin persettä. Onneksi enää ei ollut tuossa kohtaa kuin 55km jäljellä! 5km-20km mietin koko ajan keskeytstä. Toivoin, että rengas tms. räjähtää, jotta voin lopettaa hapottelun. Mainittakoon tässä, että esim. tänään kävin PALAUTTAVAN lenkin 50bpm pienemmillä sykkeillä samanlaista hiekkatietä ja nopeammalla keskinopeudella.

Vaikka jalat oli ensimmäisen kierroksen pehmeät, tunnottomat, voimattomat ja painavat niin lähtivät ne kuitenkin hieman vertymään toisella kierroksella ja toinen kierros meni todella helposti. Kaikki vaikeat mäet ja suot ajettiin ja homma rullasi kevyesti. Peli oli vain jo menetetty ja pelillä tarkoitan alle 4h aikaa. Kolmannen kierroksen puolivälissä alkoi krampit iskeä reisiin, mutta ne siedin hyvin. Loppuaika 4.22 harmitti kisan jälkeen, mutta nyt parin päivän päästä ja valmentajan kanssa asiaa puitua tuntuu, että aika oli ihan ok ensimmäiseksi maratoniksi ja olosuhteisiin (lue:mutakoihin) nähden.

Mietittiin koutsin kanssa, että kova lihaskalvoja avaava hieronta jonka jälkeen seuraavana päivänä kova ylämäkitreeni ei ehkä ollut ainakaan minun keholle se paras juttu reilua viikkoa ennen kisoja. Jostain luin, että yksi kuukausikin kalvohieronnasta voi olla liian lähellä kovaa suoritusta. Eilen kävin ottamassa palauttavan hieronnan jaloille (todella kevyt) ja tällä hetkellä tuntuu, että palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin Tahkoa kohti joka on vajaan kahden viikon päästä.

Niner lähtee nyt huoltoon ja alle tulee Cube täysjousto Tahkolle asti sekä siitä suoraan mökille pohjoiseen. Ihan kivaa vaihtelua ja jos selkäkin tykkäisi enemmän. Niner pelasi kuitenkin reitillä hyvin ja rengasvalinta oli osuva (edessä Rocket Ron ja takana Racing Ralph).

Tässä on kisojen tulokset. Voittaja Veikkanen veti aika vauhdilla ohitseni kierroksella. Häntäpäähän jäin, mutta en nyt tuolla hiljaisella tavoitteella eli 4h alituksellakaan kovin paljon listalla olisi noussut. Se kertoo siitä, että näissä täysmatkoissa taso nousee eikä juurikaan ihan sunnuntaiharrastajia ole mukana toisin kuin lyhyemmillä matkoilla.  Keskeytyksiä oli myös melkoisesti.

Nyt aktiivista palauttelua, kehon huoltoa ja laadukasta ravintoa tulevat vajaa kaksi viikkoa ennen Tahkon mtb 60 tapahtumaa.

Täällä Kuvia tapahtumasta.

Loppuun vielä onnittelut mukana olleelle Maastoon Polje!- tiimille maaliviivan ylityksestä ja hyvistä suorituksista sekä itse kisan voittajille ja muille itsensä ylittäneille.

Tekniikkatreeniä, kehitystä ja tulevan kisan jännitystä

Viime kirjoituksessa valittelin vähän selkää. Selän kunto vaihtelee päivittäin, mutta kokonaisuudessaan voi paremmin. Esimerkiksi eilisistä Kohti Tahkoa- tekniikkatreeneistä Nokian kalliolla selkä tykkäsi kovasti kun satulassa istumista oli vähän ja core pääsee työskentelemään koko ajan. Alla video eiliseltä  kallion pätkältä, jota en olisi koskaan kuvitellut ajavani ylös.

Viime syksynä kun maastopyöräilyn aloitin, niin en voinut kuin ihmetellä miten tällaisiakin pätkiä voi pyörällä ajaa ja kuinka sykkeet voi maastossa saada pk- alueelle, mutta tunnollisesti harjoitellen Mp:n kunto- ja tekniikkaoppien mukaan näköjään voi ja aika piankin. Hienoa on ollut huomata myös muiden kurssilaisten huima kehitys monella osa-alueella.

Vajaa puoli vuotta sitten mietittiin vielä selkäleikkausta Taysissa kun en pystynyt edes suorassa käveleen. Tuolloin jokainen päivä tippa linssissä kun ei arkiaskareista selvinnyt tai saanut junioria syliin nostettua liikunnasta puhumattakaan, satunnaisia räpiköintiyrityksiä lukuunottamatta. Kunnossahan selkä ei ole eikä kuntoon tule, mutta tällä hetkellä sen kanssa pystyy elään ja nauttiin.

Laajavuoren mtb skabat lähestyy ja jännitysmomenttia nostaa tämä. Reittihän on teknisesti helppo mitä nyt olen muutamia videoita reitiltä katsellut ja kokeneemmilta kuullut, mutta vesisateiden sattuessa muuttuupi sellaiseksi mutalilluksi, että vaikka tuohon selkätilitykseen liittyen vauhdikkaissa alamäissä kaatuminen ei ole kovin toivottavaa. Eikä muutenkaan. Kieli keskellä suuta saa ajella. Mukavasti vatsanpohjaa jo välillä kutkuttelee.

Lihasten, aah niin ihana glykogeenivarastojen tankkaus on myös aloitettu lauantain koitosta varten. Perinteisin menetelmin tämä tarkoittaa n. 6-8g/kg/vrk nautittua hiilihydraattia eli käytännössä 600-800g vrk itsellä. Ihan tuohon määrään en edes yritä ja uskon, että omat varastot täyttyy vähemmälläkin. Naamahan ei taas peiliin mahdu nestepöhön vuoksi, mutta mielummin nesteisenä hyvillä energioilla kuin kuivana pari kiloa kevyempänä ilman energiaa.

Omalta lenkiltä.

Peruskauraa hississä. (Hissiin ei saa mennä pyörän kanssa)

Kumit kuntoon ennen kallioita.

Kuntopäivitys

Tunnollisesti on treenattu Maastoon polje! oppien ja treeniohjelman mukaan. Tällä hetkellä treenejä kertyy viikossa n. 5 kpl, joista osa on kevyitä ja osa raskaita. Harjoittelu sisältää tekniikkaharjoituksia, ylämäkitreenejä, lihaskuntoa, näiden yhdistelmiä sekä itse perus- ja vauhtikestävyyslenkkejä. Olen opetellut nyt myös kovien harjoitusten jälkeen tekemään kevyen palauttavan lenkin matalilla sykkeillä. Tämä on onnistunut jopa polkujen ja pururatojen yhteydessä. Kehon huoltoon olen myös panostanut venyttelemällä ja kohta alkaa hierojalla käynnit taas.

Huikeaa oli huomata kuinka toissalenkillä tuttu rata ( Teivon xcm) taittui 45min. nopeammin kuin viime syskynä. Ehjää harjoittelua ilman selän ongelmia tässä välillä on käytännössä ollut vain tämä kevät. Viime syksyn kuolemalta tuntuneet haastavammat ylämäet (jotka osan talutin silloin) meni heittämällä ylös ja vauhdikkaammat pätkät meni vain lujaa! Alle 2h suoritus asetti tavoitteeksi ensi sykynä runtata tuo kilpailu aikaan 1.45. Kalustona yllä mainitulla lenkillä toimi jäykkäperäinen NINER joka oli nopea. En tiedä johtuiko lenkistä vai mikä, mutta pikkuisen selkä on ollut huonompi nyt viime päivät. Toivottavasti ei mitään pahenemisvaihetta tulossa. Tulehduskipulääkekuuri jälleen aloitettu.

Kaluston suhteen on muutenkin erikoinen tilanne tällä hetkellä, sillä olen tyytyväinen. En tarvitse mitään lisää. No ehkä Cubeen paremmat renkaat, mutta ehkä sitten ennen Tahko mtb:tä, jossa todennäköisesti työkaluna on tuo täysjousto 29" kuutio.

Reilun viikon päästä on vuorossa Laajavuoren mtb- kilpailu, jossa ajan ensimmäisen täyden maratonin, joka tällä kertaa on 63km. Mitään aikatavoitetta ei tuonne ole vaan yritän selvitä kunnialla maaliin. Reitti on kuvailtu teknisesti helpoksi, mutta nousumetrejä tulee haastavista mäistä sen verran (jopa 1500 metriä luin jostain), että 99 kiloisen on parempi olla asettamatta tälle matkalle kummempia aikatavoitteita. Kalustona tässä tapahtumassa toimii NINER.

Video Kohti Tahkoa- treeneistä.

Muc-Off on mun uusi paras kaveri. Pesee myös lattiat pyörän pesun jälkeen.

Thulen teline oli loistohankinta.

Näkymä Kohti Tahkoa treeneistä Mustavuorelta.

Kohti Tahkoa porukka. Kuvasta puttuu kuvaaja sekä yksi ulkomaan matkaaja.

Vaippahousut omasta takaa, pedaaleihin vielä matkaa.

Ojentajatreeniä 8kg:n pojalla.

Edit: Viime syksyn päivitys tuosta yllä mainitusta lenkistä joka meni nyt alta kahden tunnin.

Kaluston päivitys!

Nyt joudun perumaan sanani kun sanoin aiemmin, että tuskin tulen muuta pyörää enää koskaan omistamaan kuin NINERin. Muotoilen toisin, eli tuskin tulen muuta JÄYKKÄPERÄISTÄ pyörää kuin Ninerin omistamaan. Toki Ninerin täysjoustopyörä olisi huikea, mutta pelkkä runko on 1500€.

Kaverini sääli Rajamäen kisojen jälkeen rakkoja käsissäni ja kipeytynyttä persettäni siten, että teki aivan miälenvikasen tarjouksen. Ehtona oli kuitenkin, että kun olen huipulla, niin muistan häntä jossain haastattelussa. :)  Kiitos Anselmo, mutta älä pidätä hengitystä odottaessa. Oikeasti tarjous oli kova ja kaverilla tuo pyörä olisi lojunut vähän turhana. Hän siirtyy itse fiilisteleen paksukaista.

Ajatuksena on, että tekisin ajan kanssa ehkäpä NINERistä täysin jäykän marathon ohjuksen ja uusi täysjoustopeli olisi teknisempiin maastoihin sekä hyppyihin ja pomppuihin joista tykkään myös. Uusi perheenjäsen on tietysti 29 tuumainen.

Pahoittelen sotkuista kuvaa. Kesän myötä tulee varmasti vielä upeitakin pyöräkuvia.

Nyt on kettua edessä ja takana.

Eggbeater

Kalusto vaati jo panoraamakuvausta.

Mahdollista jäykistystä odottava ykköstykki.

 Nyt on kalusto täynnä ja näillä pärjätään ainakin seuraavat kaksi... kuukautta! Noh, aina tämmöinen alla oleva vekotin vielä mahtuisi toki mukaan.

 Innolla odotan, että yötyöputki päättyy parin yön jälkeen ja loma alkaa. Lomalla aion nauttia kesästä perheen kanssa ja hioo kuntoa kohti Jyväskylää ja Tahkoa Maastoon polje- tiimin avulla. Talonrakennusprojektikin saisi kesän aikana vähän liikahtaa eteenpäin.

Painonhallintaa, kehon huoltoa ja kohti Tahkoa treenit

Toissapäivänä palauttava kevyt lenkki kisojen jälkeen Kaupin pururadoilla. 16km kevyellä sykkeellä ja silti keskinopeus +20km/h. Teki gutaa ja vaikutti, että kroppa on lähtenyt hyvin palautuun. Eilen vielä putkirullausta (foam rolling). Putkirullaus on mahtava lihasten ja kalvojen avaamiseen sekä toisaalta myös kevyempään palautteluun kuona-aineita ja maitohappoja poistamalla. Alla video pyöräilijän näkökulmasta.

Sitten vielä alla laajempi liikepankki.

Hierojana voin sanoa, että toimii.

Tänään oli mukavat kohti Tahkoa treenit! Reilu puoli tuntia kohtalaisen tiukkaa ja pitkähköä ylämäkeä polun/latupohjan muodossa. Ikäväkseni huomasin jälleen kuolevaisuuteni ja ettei reidet ole todellakaan palautuneet viime lauantain Mtb kisoista. Veti välittömästi hapoille ja kaksi kierrosta tuskailin ja viimeisen kolmannen kierroksen jouduin keskellä mäkeä muutaman metrin taluttamaan.

Tämän jälkeen vajaa tunti lihaskuntoharjoituksia lähinnä kahvakuulan kanssa pihalla ryhmässä. Nämä menikin heittämällä ja vanhasta muistista eikä hapottanut kun ei enää reisiin kajottu. Selkä kesti ihan ok, mutta kyllä sen huomaa tuollaisissa kuulan heilautuksissa ja sen jälkeen että vähän se ärtyy siitä. Pysyn siis enemmän tässä lihaskuntoharjoitteiden osalta.

Vihdoin paukkui 100 kilon raja rikki sinne pyöräilyn kannalta mukavammalle puolen. Nyt on kahden kuukauden aikana lähtenyt 105kg-> 99,9kg ja vyötärö jenkkojen kohdalta 113->103cm. Tästä on hyvä jatkaa.

Aikaisemmin postaamani kauden tavoitteet muuttuu hieman siten, että pirkan pyöräily 134km jää näillä näkymin väliin ja tilalle tulee Mtb marathon Laajavuori. Siellä olisi tarkoitus runtata ensimmäinen täyspitkä marathon maastossa, joka tuolla on 63km:n mittainen. Helpoin rykäsy se tuskin ei ole, sillä nousua on n. 1500m. Viime lauantain jälkeen ei vaan huvita mennä maasturilla selkää puuduttaan pirkan pyöräilyssä maantielle.

Ensimmäinen Mtb kisa ja uusi pyörän runko

Torstaina posti toi NINERin jälleenmyyjän paketin Virosta. Olin juuri lopettanut 7 vrk valvomisputken töissä ja silmät ristissä kasailin pyörää kiireellä to-pe, jotta saan sen alle ensimmäisiin maastopyöräkisoihini lauantaina. Pyörähän osoittautui aivan tykiksi. Tuskin tulen omistamaan enää muuta kuin NINERin pyöriä. Runko on paljon jäykempi, mutta silti inan kevyempi kuin On Onen Scandal. Hallittavuus on myös helpompaa ja ajoasennossa pääsee ikään kuin enemmän pyörän päälle. Kyllä noissa vaan on eroja.

NINER E.M.D 9 (Eat My Dust)

Tämä oli hyvä muistutus kisoissa

Pe-la yö meni n. 3h unilla, jotka nekin jotain pyörän kasaukseen ja tulevien kisojen kauhukuviin liittyen. Olen ennenkin kiertänyt urheilutapahtumia, mutta nämä olivat ensimmäiset maastopyöräilykisani ja jännitysmomentti oli huipussaan. Speksasin pyörävaatteita kotona ja mietin lopulta matkalla, että onkohan mulla vähän turhan hifit kuteet päällä. Kun saavuimme tapahtumapaikalle Rajamäelle, jossa kilpailut pidettiin, huomasin olleeni väärässä. Katsoin ympärille sitä kalustoa ja tiimipaitojen määrää niin mietin, että mitä V***** teen täällä. Voisinko jäädä autoon viideksi tunniksi piiloon. Jokainen oli pro-kilpailija paitsi minä. Olin taas väärässä.

En nyt kuitenkaan hupparilla ajanut vaikka pirun komea maastoon polje vaate onkin.

Klo. 12 starttasi 70km:n matkaan täysmaratonin kisaajat (3 kierrosta) ja klo. 12.10 lähti minun 48km:n (2 kierrosta) porukka sekä useampi ryhmä junioreita lyhyemmille matkoille. Kolmen kilometrin jälkeen pelin henki selvisi minulle. Syke ei juurakkojumpassa laskenut ja matkaa enää 45km jäljellä. Mitä minä teen täällä?

Tiukka ylämäki jonka runttasin putkelta, kunnon kivikot, juurakkojumppa, syke 170bpm. Nyt ollaan tultu varmaan 20km. Olin väärässä. 6km takana!!! Kilpailutilanne pyörän päällä onkin vähän eri kuin lenkillä. Ei pysähdellä speksaan pyörän osia tai juomaan saati miettiin jotain teknistä kohtaa, että kuinka ja millä ajolinjalla tämä kannattaisi mennä. Se mennään eikä meinata.

Sinnittelin ja pysyin lähes ekan kierroksen jopa kärkiporukan mukana, mutta kierroksen lopussa tuntui, että nyt valuu korvista ja silmistä verta ja melkein kaikki män ohi. Olin aivan loppu. Mielessä kävi, että seuraavan kerran pyörän selkään hyppään 20kg kevyempänä (aamupaino oli tankattuna 104kg) tai laitan pyörät myyntiin ja palaan punttien pariin. Se oli kova henkien taisto.

Tankkauspiste/huoltopaikka oli n. 24km kohdalla ja aikaa oli siinä kohti taittunut 1h 40min. Vielä toinen kierros jäljellä. Täytin juomarepun ja söin vähän banaania ja suolakurkkua ja lähdin matkaan. Silloin tapahtui jotain ratkaisevaa niin fyysisessä kunnossa kuin psyykkeessä. Syke ei todellakaan laskenut enää alle 170bpm, mutta sen sieti. Ajo tuntui helpommalta ja lopussa sain muutamia päänahkoja runttaamalla teknisiä ylä- ja alamäkiä. Viimeinen 2km hiekkapätkä tulikin maaliin asti lähes 30km/h keskarilla. Jokaisesta päästä kramppas ja maaliin päästyä ei tiennyt miten päin olisi kun yhdestä päästä kramppi loppu niin toisesta päästä jatkui.

Tässä tarkat speksit vedosta:
Mtb Skins Rajamäki
Tuolta kun avaa "lisää"- kohdan niin selviää kaikkea mielenkiintoista.

Tässä tulokset:
Mtb Skins Rajamäki

Lenkki oli yllättävän tekninen marathon cupin kisaksi. Matka ei tuossa tapa vaan vauhti. Perus maastotaidoilla pärjää kyllä tuommoisessa tapahtumassa, mutta teknisessä maastossa vauhdin ylläpito useamman tunnin ajan kun paikat väsyy on haastavaa. Aina voi myös taluttaa vaikeat kohdat. Itse en taluttanut kuin ihan äärimmäisissä paikoissa pari metriä, jossa myös kärkikuskit taluttivat.

Huikea fiilis jäi kisasta ja varsinkin tuo kierrosten välissä tapahtunut ratkaiseva hetki, että jääkö tuohon katkeamisoloon velloon vai lisääkö kadenssia. Suosittelen kaikille. Fiilis on hiukan eri kuin perusl lenkillä. Pedal damn it!

Loppuun vielä 70km:n kisan voittajan tyylinäyte, joka ei ajanut eikä hyppinyt kivikoita vaan jotenkin liiti ja lensi niiden yli.
Kuva

P.S Maastoon Polje tiimipaita ensi kisaan, niin ei näytä turistilta. Ajalla ja sijoituksella ei ole noissa tapahtumissa mitään väliä. Jokainen maaliviivan ylittänyt on osa "pyöräperhettä" ja yhteisöä.

Mtb Kangasala ja kuntotesti

Muutama päivä takaperin käytiin vetään pk-vk1 jossain päin Kangasalaa. Mukava kauden ensimmäinen kunnon pidempi MAASTOpyöräilylenkki. Kasaamani pyörä kulkee ihan kivasti maastossa, mutta olen tosissaan jäänyt miettimään siirtoa täysjäykkään keulaan. Siinä vaan on se kosketus ja tuntuma koko ajan maastoon parempi. Koen sen myös nopeammaksi. Heikkoutena siinä on ehkä alamäkiryteikössä kovuus ja pompotus. Kädet joutuu myös kovemmalle ja ajotekniikka korostuu. Pitää kaverin jäykkäkeulaista pyörää testata vielä kunnolla ja miettiä tarkemmin.

Myös 2x10 voimansiirto tarvitsee eteen pienemmän rattaan kuin nykyinen 28T. Liian raskaaksi käy polkeminen välillä jyrkissä nousuissa. Uusi runko onkin jo tulossa. Ihan loputon suo tämä pyörän optimointi. Alla kooste Kangasalan lenkistä.

Keskiviikkona runttasin sitten itsekseni tuon viime kerralla katkeamisen johdosta väliin jääneen kohti Tahkoa-kuntotestiradan. Tarkoituksena kiertää rata x 6 ja ottaa kokonaisaika sekä nopein kierros. Lähdin tietenkin aika ahneesti liikkeelle viimekertainen pettymys mielessä, joka pikkusen kostautui loppuajassa 27.07. Kuitenkin olen todella tyytyväinen tuohon aikaan ja siihen, että en katkennut kertaakaan. Keskikarvoksi kierroksille tuli siis n. 4.30 min. Mutta huikeea on se, että tämän rutistuksen jälkeen lepäsin ja tankkasin muutaman minuutin ja vedin vielä yhden kierroksen aikaan 3.43min. Rata on siis kohtalaisen jyrkkää ala- ja ylämäki maastoa. Nopeinta kierrosta en saanut kuuden kierroksen setillä, sillä sykemittari rupesi vetään omia kierroksia lähinnä juurakon iskun voimista. Harjoituksen päätyttyä irrotin mittarin tangosta seuraavin tuloksin.

Keskellä näkyvä usb:n piuha katki. Isompi operaatio jos tuon haluaa korjata. Rannekkeen vaihto ei auta.

Parilla viime lenkillä on tullut vettä silmistä niin ettei eteen näe. Vanhat ajoarskat ovat sen verran rumat, että verkkokalvot palaa, joten hellin silmiäni ja kyynelkanaviani tällaisilla uusilla Blizin laseilla.

Painonpudotus ja kestävyyskunnon parantaminen on osoittautunut todella haasteelliseksi. Miinuskaloreilla paino putoaa nopeammin, mutta ei jaksa kovia lenkkejä ja taas tankattuna jaksaa, mutta kalorivaje ei ole riittävä painonpudotukseen. Ehkä tilanne ei kuitenkaan ole mahdoton, sillä hitaasti on muutosta oikeaan suuntaan tapahtunut. Pitää vain osata ajoittaa hiilihydraatit treenin ympärille ja kevyemmät lenkit (mitä ne on?) vetää alhaisemmilla kaloreilla. Ajattelin jopa kokeilla tyhjällä vatsalla kevyttä lenkkiä jonka aikana ottaa vain parit energiageelit. Tästäkin olen lukenut hyviä kokemuksia. Kovat treenit on sitten asia erikseen jolloin on pakko olla polttoainetta varastossa tai kuolema korjaa. Kerron myöhemmin muista lisäravinteista joita nyt kokeeksi käytän pyöräilytavoitteiden tukemiseen. Joku toimii toisella ja joku taas ei. Pitää itse kokeilla ja löytää ne omat jutut ravinnon ja harjoittelun suhteen.

On ollut mielenkiintoista hypätä syvemmälle kestävyysurheilun maailmaan entisenä "bodyharrastajana". Tähän voisin heittää vanhan kuvan vuodelta 2006, jolloin noilla reisillä ei poljettu edes kuntopyörää.

Nyt yötyöviikko päällä jonka aikana hyvin kevyttä palauttavaa treeniä ja viikon päästä taas täysi höyry päällä!

Edit: Tietysti vikan kierroksen aika oli 3.34 eikä 3.43. Yhdeksässä sekunniss kerkee vaikka mitä :D

Kohti Tahkoa- valmennus + pyörän huoltokurssi + balsamia haavoille

Keskiviikkona starttasi "Kohti Tahkoa" valmennus by maastoonpolje.fi. Ensiksi haimme pyörään ja ajettavaan reittiin tuntumaa jonka jälkeen harjoiteltiin alamäkitekniikkaa. Harjoituspaikkana toimi tällä kertaa Kalevassa hautuumaan takana sijaitsevat polut. Kun paikat olivat vertyneet otimme selvää kunkin maksimisykkeestä parilla kovalla ylämäkivedolla. Tämän jälkeen ajettiin 6x tietty reitti, jossa oli sopivasti ylä- ja alamäkeä. Kierrokset kellotettiin ja saatiin kullekkin hyvä vertailupohja-aika.

Itsellä homma lähti käyntiin pahimmalla mahdollisella tavalla: Kuusi valvottua työyötä takana ja treeneistä vielä yhdeksi yöksi töihin. Viikon verran päivisin ohutta unta ja dieettiä n. -1000Kcal/vrk vajeella takana. Pahinta oli pinnallisesti jopa hyperaktiivinen vointi joka hämäsi, mutta viimeistään kuntotestin ylämäkivedoissa selvisi kropan todellinen rasitustila. Enempää pelkän yötyön vaikutuksesta kroppaan ja psyykkeeseen turha avautua. Ei edes komivuorotyö ole yhtä rasittavaa. Sen tajuaa vain toinen yötyöläinen. En vain tiedä ketään joka tekisi pelkkää yötä ja treenaisi samalla. Kuntosalitreenit meni vielä ihan ok joskus, ehkä lyhytkestoiseen voimantuottoon liittyen, mutta kestävyysurheilu on jo myrkkyä. Tai siis 11h yötyövuorot on myrkkyä.

Onneksi yöviikkoja ei satu Tahkovalmennuksen päälle kuin kaksi harjoituskertaa ja kohta alkaa pidempi lomakin. Eli Tahkolla olen iskussa!  Käyn myös levänneellä kropalla kellottamassa nuo edellisen harjoituksen 6 kierrosta jotka muut osallistujat veti paitsi minä.

Vaikka harmitti, niin hyvä fiilis jäi kuitenkin suihkun ja tankkauksen jälkeen kokonaisuudessaan Tahko projektin tiimoilta kun hyväksyi oman kuolevaisuutensa. Tämän verran sain kuvattua treeneistä materiaalia ennen totaali katkeamistani.

 Hetkelliseksi muistoksi jäi myös pikku pusu kiven kanssa.

Perjantaina saman järjestäjän toimesta pidettiin myös pyörän huoltokurssi, jossa käytiin läpi mm. pyörän pesu, takarattaiden irrotus ja puhdistus, ketjut, vaihteiden säädöt, jarrujen ilmaus, ilmajousikeulan paineet ja säädöt, pinnojen kevyt rihtaus(kiristys) ja oikeestaan kaikki keskeiset asiat jota pyörän huoltoon tulee. Itselle juuri pyörän kasanneena moni asia oli lähinnä kertausta, mutta mukaan tarttui myös uusia jippoja esim. pinnojen rihtauksesta. Lisäksi käytiin läpi parhaat työkalut, puhdistusaineet, rasvat ja öljyt huoltoon liittyen.

Pinnojen rihtausta

Takavaihtajan säätöä

Äsken tein kovan vauhtikestävyyslenkin joka oli todellista balsamia haavoille viime katkeamisen jälkeen. Nyt oli nukuttu ja tankattu. Vedin saman lenkin vertailuksi kuin n. 1kk. sitten. Alla kuvat.

Kuukausi sitten vedetty lenkki.

Äsken vedetty lenkki.

Keskisyke oli tuolla lenkuralla kuukausi sitten 163 ja nyt 167. Mutta vauhti, se nauratti lenkillä vielä sykkeen ollessa 171 kun Corey Taylor huusi kuulokkeista no ones laughing now. Olosuhteet oli melko samanlaiset. Toki kuukausi sitten oli hiekkaa enemmän teillä, mutta eipä pienet hiekkapätkät nytkään huomattavasti hidastaneet vauhtia. Muistutan, että lenkurat on vedetty 29" maasturilla 57mm karkeakuvioisilla maastorenkailla.

Olisiko valmentajallani Kaurilla heittää tähän jotain analyysiä? Sieltä taitaa tulla jotain, että huomaa vk:n parantuneen ja pk-lenkkien jääneen väliin. Busted. Niissä mulla on kyllä parantamisen varaa. Mennä hiljaa ja pitää syke alhaisena.

Takavaihtajan vaihto ja tuskainen lenkki

Muutaman polkaisun jälkeen trainerin päällä toissapäivänä ihmettelin miksi ketju roikkuu melkein maassa. Asiaa tarkastellessa osoittautui, että takavaihtajan häkin jousi oli hajalla.

Koin purku -ja korjaushommia järkevämmäksi hommata uuden vaihtajan. Silmissä kiilteli jo seksikäs punamusta X0, mutta 4 päivää on meikäläiselle aivan liian kohtuuton odotusaika sen saapumiselle, joten ostin SRAMin X9 Type 2 mallin heti mukaan.

Type 2 malli on JÄYKKÄ ja täten ei pitäisi pomppia kovassakaan juurakkojumpassa. Täällä lisää tarinaa vaihtajasta.

Vaihtajan mukaan tarttui myös uusi pienempi ja kevyempi juomareppu, jonne kuitenkin mahtuu ainakin puhelin, avaimet, monitoimityökalu, pumppu ja jotain patukkaa. Kahden litran vesisäiliö on kiva entisen 1,5 litran sijaan. Ja tuossa on rintahihnassa kiinni pilli! Nyt kun uudet XT:n jarrut ei ulise, niin pillillä voi aiheuttaa ne jalankulkijoiden paniikkihypyt koko jalkakäytävän leveydeltä.

Testasin myös uusia halpisrenkaita, joilla olisi tarkoitus ajaa pirkan pyöräily 134km. Renkaassa lukee 32mm, mutta kyllä ne 28mm renkaat ovat. HIEMAN hassun näköiset 29"maasturissa. Ajattelin, että rullaavuus pyörä-ja maanteillä kompensoi rumuutta.

Olin väärässä, sillä 62 km:n lenkki oli yhtä helvettiä. Tuntui, että ihan sama minne suuntaan polkee niin vastatuuli painaa rullaavuuden nollaan ja sykkeet taivaisiin. Välillä sai alamäkeenkin polkea kunnolla, että vauhti pysyi +20km/h. Jalat hapotti, syke oli korkea, niskoja särki, vasen jalkaterä puutui. Lenkki oli raskas tällä kertaa. Ei aikaisemmin 60-100km lenkit ole tuntunut missään maanteillä, mutta ne onkin tehty kesällä maantiepyörällä (cyclo, jossa maantiekumit).

Viimeiset 30km mietin joka toisella kilometrillä viskaavani pyörän mettään ja joka toisella kilometrillä tilataksin tilausta. Sitten jossain ylämäissa ihan katkeamispisteessä tulee joku 60 kilon keijukainen maantiepyörällä ohi ja katsoo minua säälittävästi. Olisin huutanut perään, että odottelen vain lumien sulamista jotta pääsee poluille, mutta olin liian väsynyt siihen.

Lämmin suihku ja kunnon tankkaus lenkin jälkeen, niin sinetöin pirkan pyöräilyyn osallistumisen maksamalla osallistumismaksun. Traumoja ei siis jäänyt kuitenkaan maantiellä ajosta.

Kurapyöräilyä

Eilen kävin vetäseen pyörällä hyvän vedon. Keskari pysyi asiallisena vaikka välillä tie oli sellaista mutalillua ettei meinannut eteenpäin päästä. Muuten rullasi oikein hyvin.

Sain pisamia.

Tällä tiellä sai reidet välillä runtua.

Tämän päivän liikunnat olikin 2-3h tontin raivaustöitä. Syke oli n. 140-150 koko ajan. Pipon sai puristaa kuivaksi urakan jälkeen.  Tuo kuvan alue oli urakan alussa aika täynnä pientä kasvustoa ja muutama isompi mäntykin kaadettiin.

Klikkaa kuva suuremmaksi. Tykkään tästä iphone5 panoraama kuvauksesta. Todella kätevä ja nopea.

Kausi 2013

Jatkossa keskityn blogissani enemmän pyöräilyyn ja sitä tukevaan harjoitteluun. Kulunut puoli vuotta on ollut selän osalta tuskaisaa aikaa ja harjoitukset voi laskea yhden käden sormilla. Nyt kuitenkin viimeisen kuukauden ajan on selkä kestänyt taas harjoittelua.

Tämän kuukauden olen hyödyntänyt fiksusti ja oman valmentajan tekemällä harjoitusohjelmalla. Peruskuntoa rakennetaan ja nousujohteisesti otetaan mukaan vauhtikestävyyttä, jotta saadaan mies iskuun (siinä määrin kuin se näin lyhyellä ajalla on mahdollista)  2013 vuoden haasteisiin, jotka ovat alla:

1. Tahko mtb 60km maastopyöräilyä  Tavoiteaika alle 5h. Tähän tavoitteeseen päästäkseni on sulatettu vielä erillinen "Kohti Tahkoa"- valmennus

2. Pirkan pyöräily 134km  Tavoiteaika alle 5½h maastopyörällä

3. Jämi 84km maastopyöräilyä Aikatavoite tarkentuu myöhemmin

4. Painonpudotus. Lähtötilanne 105kg ei ole pyöräilijälle kovin taloudellista. Olokaan ei ole 105 kiloisena kovin hyvä. En tuosta painosta nyt kuitenkaan ole niin kovasti stressannut, sillä mitä voi olettaakkaan kun aktiiviliikkuja ei enää pääsekkään liikkumaan. Uskon, että paino lähtee laskuun (on jo lähtenytkin) kun liikuntamäärät nousee sekä ruokavalio on jo puhdistettu kuukausi sitten.

Kalustona on tällä hetkellä itse kasattu (kiitos Juha konsultaatioista) 29" maastopyörä. Pyörään tulee vielä vaihtumaan runko, jonka jälkeen laitan tänne kuvia ja lisää tietoja.

Alla hieman fiilistelyä.