Kausi 2014

Viime vuoden loppu meni treenien osalta lähinnä harjoitusvastuksen päällä treenaten pyöräilyspesifiä lihaskuntoa ja corea. Viime syksystä tähän päivään mennessä on trainerin päällä vietetty pitkälle päälle toistasataa tuntia.

Painoa olen tiputellut hitaan varmasti, samalla muuta suorituskykyä nostaen ja ensimmäisiin kisoihin toukokuun puoleenväliin mennessä olisi hyvä jos viisari värähtäis alle ysikympin. Kaukana siitä ei olla, mutta kestävyyskunnon kohotus ja painonpudotus ei ole helpoin yhtälö.

Mielenkiintoisia juttuja on tuloillaan. Valmennuspuolelle olen saanut huippu kilpakuskin Pärssisen Pertun. Hänen kanssa ollaan hiottu harjoitusohjelmat siten, että tavoitteena on viime vuoteen nähden  vähintään 20% parannus loppuajoissa tai/ja keskinopeuksissa. Tämä ei tule ihan sohvalla maaten vaan luvassa on ollut ja tulee olemaan tiukkaa harjoittelua. Haluan nähdä kuinka paljon tämä aktiivikuntoilija pystyy kropasta saamaan irti 40 ikävuoteen mennessä. Eli pitkän tähtäimen projekti. On vaan pakko ollut hyväksyä, että kestävyyskuntoa ei rakenneta vuodessa vaikka kuinka hyvin harjoittelisi.

Olen siirtynyt pääosin tehopohjaiseen (Watti) harjoitteluun. Tämä on itselle paljon mielekkäämpää kuin jyystää pelkän sykemittarin kanssa. Syke kertoo kuinka keho vastaa rasitukseen, mutta teho kertoo suoraan paljonko koneesta lähtee runtua irti. Peruskuntoa on hiottu aluksi sykepohjaisesti, mutta nyt kevään edetessä ja treenien tiukentuessa seuraan enemmän watteja. Apuna on ollut erinäisiä taulukoita sekä harjoitusvastus joka mittaa watit noin suunnilleen. Nyt olen kuitenkin hommannut ihan oikean wattbiken harjoitteluun joka antaa tarkkaa dataa harjoittelusta.

Ettei vaan olis liian helppoa ja saisi puhtaasti keskittyä harjoitteluun, niin ongelmia ja haasteita sekä hidasteita on jatkuvasti rikkinäisen selän kanssa. Selän kunto vaihtelee päivästä toiseen. Hyvässä kunnossa se ei ole ollut vuosiin, mutta surkeessa kunnossa viikottain. Lisäksi opintojen saattaminen loppuun lopputöineen sekä viimeisine työharjoitteluineen sekä omien töiden ja perhe-elämän kanssa tasapainottelu eivät nyt ainakaan helpota treenausta. Treenien viikkotuntimäärät on kuitenkin rakennettu niin, että homma näyttäisi toimivan.

Tulevan kauden kilpailukalenteri näyttää alustavasti tältä:

- 10.5 Nurmijärvi marathon 60km
- 8.6 Korso 96 mtb marathon 96km
- 14.6 Laajavuori mtb marathon 60km
- 28.6 Tahko mtb 60km
- jotain
- 2.8 Jämi 84km
- 10.8 Merida mtb Finland ?km
- jotain
- 5.10 xcm cupin finaali Tampere 60km

Omalle kropalle ainakin tässä vaiheessa sopisi varmasti paremmin puolimatkat, mutta ne eivät ole yhtä hauskoja.

Ensi kauden kalusto on monen mutkan kautta Ninerin lippulaiva jonka päälle on rakennettu mm. seuraavaa palikkaa;

- 1x11  X01/XX1 voimansiirto
- X0 jarrut
- Eastonin ust vanteet
- XX kaukolukittavaa takaiskari
- Sidin kaukolukittava keula (tulossa)
- paljon muuta hiilikuituosaa

Kokonaisuutena tämä L-koon 29" täysjouskari painaa n. 10kg joka on aika vähän.

Jatkossa lisää mm. Pertun ja mun yhteistreeneistä. Sovittiin, että mun oksenteluun ei tuhrata aikaa vaan opettelen sylkeen vauhdista tulevissa kovissa harjoituksissa :D

Kisaraportti Merida mtb Finlandia

Itsellä ja muilla tiimiläisillä matkana oli puolimatka eli tällä kertaa 35km Messilän maisemissa. Reitti oli kyllä aivan mun mieleen vaikka loppuun painottuvat mäet tuntuikin pahoilta. Nousua n. 650m joista lähes kaikki sijoitettuna viimeisille kilometreille. Reitillä oli nopeaa polkua ja teknistä pätkää sopivasti joiden välissä kerkesi vähän kerätä voimia hiekkatieosuuksilla. Keskinopeudeksi sain 16,9km/h joka oli iloinen yllätys.

Kisa starttasi Mp-valmentajan peesissä kanssakilpailijoiden ohi rynnien aina 5km kohdalle asti. Tässä kohtaa ketjut hirtti kiinni voimansiirron väliin ensimmäistä kertaa ja mp-sensei karkasi näkyvistä. Miestä söi rotan lailla vetää pyörä polulta sivuun ja nähdä sen n. 30 kilpailijaa painavan ohitse. Pyörä nurin ja ketjuhäsellyksen jälkeen voimansiirto paukkuen takaisin polulle niukasti toisen mp-tiimiläisen eteen.

Tästä seurasikin ihan älytön voimien haaskaus ohittamalla kaikki ohi menneet ja pari vielä kostoksi. Tämä ei tapahtunut kovin taloudellisesti parhaita ajolinjoja pitkin. Ajofiilis oli kuitenkin jälleen palannut kunnes ennen puoltaväliä ajoin ohi reitin(sekin oli merkattu valkoisella nauhalla) väärälle tielle jonka jälkeen takaisin reitille kääntyessä ketjut lensi taas pois paikoiltaan. Perkele. Siinä kohtaa ohi meni ehkä enää 20 kilpailijaa, jotka taas ohitin tulevilla kilometreillä sisuuntuneena.

Puolenvälin kohdalla ohitin mp- sensein, jolla oli pyörä nurin pumppu kädessä. Ei siis ilman kalusto-ongelmia selvinnyt hänkään. Vielä reitin viimeisellä kolmanneksella polkaisin ketjut kerran pois paikoiltaan, mutta tästä ei koitunut älyttömiä sijoitustappiota, vain ajassa hieman.

Viimeiset mäet tuntui pahalta ja välillä ajettiin hapoilla ja välillä tunkattiin hapoilla. Maali oli sopivasti mäen päällä, joten kaikki katsojat pääsi näkemään pitkällisen ja tuskallisen nousun ennen maalia. Mukava kannustus oli kuitenkin. Maaliviivalla kellot pysähtyi aikaan 2.08, jolla irtosi sijoitus 73.

Loppuspekulaatiossa jos ei olisi ollut kaluston kanssa ongelmia ja tätä myöten turhat energiaa vievät repimiset ohitteluissa olisi jääneet pois, niin olisi loppuaika ollut helposti alle 2h ja sijoitus tätä myöten n. 30 sijaa parempi. Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen suoritukseeni tuollakin ajalla!

Tulokset

Ennen starttia toisen Maastoon polje!- tiimiläisen kanssa.

Kisaraportti Jämi84

Jämillä kisattiin lauantaina hienoissa maisemissa ja keleissä. Reitti oli teknisesti helppo, mutta vauhtia riitti senkin edestä. Polkuosuudet oli juuri niitä "flow-polkuja" joita Suomessa vähemmän on. Tarkoitan tällä juurakko- ja kivikkovapaata vauhdikasta pujottelua poluilla. Harmi ettei niistä kerinnyt kovin nauttimaan kun vauhtia oli paljon ja jalat kramppaili.

Startista lähdettiin painaan lähes 30km/h keskinopeutta ja minä otin selät kahdesta kovakuntoisemmasta Maastoon polje!- tiimiläisestä. Puoli tuntia jaksoin heidän peesissä ja sitten oli himmailtava nopeuksia, sillä edessä oli vielä pitkä matka. Olin selkeästi aliarvioinut reitin n. 700 nousumetriä ja ne tuntuivatkin 1700 metriltä. Tämä johtui ehkä siitä, että koko ajan kampea väännettiin sellaisella tahdilla, että sitä juuri jaksoi tasaisella, mutta mäen noustessa ei potkua enää riittänyt tarpeeksi. Ehkä kaksi pykälää pienempi keskinopeus tasaisilla olisi voinut antaa paremman loppuajan.

40km kohdalla oli henkisesti vaikeeta. Keskinopeus oli hyvä, mutta voimat alkoi hiipua ja pienetkin mäet tuntui pahoilta ja vielä 44km oli edessä. Lisäksi näihin tunnelmiin siinä hetkessä järjestäjän kommentti: "Tästä se vasta alkaa" sai puremaan hammasta yhteen siten, että loppumäissä jalkojen lisäksi kramppasi myös poskilihakset(!)

Siitä jatkettiin kuitenkin hyvää sykettä ylläpitäen ja vähän keskinopeutta laskien. Olin laskenut, että 21kmh keskinopeudella pääsen tavoitteeseeni 4h aikaan ja kun 2/3 matkasta mentyä Suunnon Ambit näytti tangolla koko ajan laskevaa lukua, niin 21,5 avg kmh kohdalla meinasin heittää mittarin pusikkoon. Onneksi en sitä tehnyt sillä olisin kuitenkin pahalla mielellä katuen etsinyt sitä 400€ mittaria Jämin metsistä kisan jälkeen.

 Jalkojen kramppailun merkit alkoi reitin puolivälissä ja viimeisissä terävissä nousuissa oli tilanne jo se, että ne oli pakkokin polkea ylös (hyvä juttu), sillä jalkautumisen jälkeen ei niin vaan pyörän satulaan enää oltaisi noustukkaan. Viimeiset mäet meni todella epämukavuusalueella, mutta hyvällä vauhdilla ja tieto kohta maaliin pääsystä helpotti tuskaa.

Kuitenkin viimeiset 20km oli sen verran nopeaa alustaa, että se n. 21,5kmh keskinopeus säilyi maaliin asti antaen loppuajaksi 3.50. Todella hyvin siis ensimmäiseksi, mutta ei viimeiseksi Jämiksi.

Voitteko kuvitella, mun pyöräkalusto on vaihtunut.

Titus Rockstar Carbon 29" Easton Havenin tubeleksilla ja XT:n 2x10 voimansiirrolla sekä Rock Shox Monarch RT3 iskarilla. Pyörä on kevyt ja NOPEA, mies ei vielä niinkään.

Väsynyt, mutta onnellinen Maastoon Polje!- porukka Jämillä.

Kisaraportti Tahko mtb60

Perjantaina saavuimme Tahkolle ja homma starttasi alkuun mökin vaihdolla kun ilmastointi oli hajalla. Uudessa mökissä oli enempi tilaa ja ilmastointi pelasi. Tosin parvella oli tuskasen kuuma ja huonona nukkujana yö oli kamalaa seitinohutta painajaisen sekaista hikistä valveunta.

Aamiaisen jälkeen starttia odotellessa fiilikset oli kaksijakoiset. Toisaalta treenit oli kulkeneet hyvin, mutta niin oli ennen Laajavuorenkin kisaa eikä homma mennyt siellä putkeen. Kalusto oli kuitenkin  kunnossa ja treenejä takana sekä kehon huoltoa.

Olin tavoiteaikaryhmässä 4.15-5h. Ryhmittäydyin noin puoliväliin lähtöryhmää ja suunnitelmana oli jättäytyä aivan ryhmän perälle ajamaan vain ja ainoastaan omaa ajoa ja avata hanat vasta puolenvälin kohdalla kun jalat ja kroppa on todella herätelty suoritukseen. Suunnitelmaksi jäi.

Lähtöpamaus klo. 9.40. Jo kilometrin ajon jälkeen tajusin, että tänään kulkee! Annoin kulkea ja rullailin kevyesti monien ohitse huomatakseni n. 10km kohdalla näkeväni 400 hengen lähtöryhmäni kärjen. Tämän jälkeen lisää päänahkoja vielä pitkässä hiekkatienousussa joka ajoittain jyrkkeni mukavasti. Mukavasti siksi, että jalat ei hapottanut ja selkeästi monilla ohitettavilla hapotti.

Sitten poluille siirryttäessä alkoikin ikävä jonottelu ilmeisesti edellisen lähtöryhmän hitaampien takana, jossa jono oli polulla melkoinen ja ohi ei päässyt. Välillä pysähdyttiin ja edellä jalkauduttiin sellaisissa kohdissa, jotka maastoon polje- valmennuksissa on ajettu riemusta kirkuen. Tästä eteenpäin en osaa eritellä reitin osuuksia ennen loppua, mutta koko ajan keskityin omaan tekemiseen ja yritin parhaani. Isosti otti päähän jonossa pyörän kantaminen/työntäminen jonossa aivan loputtomalta tuntuvaa polkuylämäkeä. En nähnyt enkä kuullut kenenkään tuota ajavan ylös. Olisiko ollut sitten kuuluisat Kinahmi ja taivaan portaat? Näissä kohdissa aattelin, että pohkeet ei enää selviä ilman kramppeja tätä ylös tunkkaamista. Onneksi selvisi. Nämä olivat itselle selkeästi raskainta antia reitillä.

N.55km kohdalla alkoi kuuluisa El Granden piiitkä ylämäksi tiukalla käännöksellä oikealle. Tässä alkoi jo olemaan polkujen ja tunkkausten pehmittävä kroppa aika hapoilla. Yllättävän paljon pystyin kuitenkin ajamaan ja vain parissa kohdassa piti vähän matkaa taluttaa. Vähän ohitin porukkaa, mutta myös vähän menetin sijoja tuossa kivikkopitoisessa pitkässä nousussa. Maksimisykkeet tuli myös tässä kohtaa.

Jos mennään isosti ylös niin tullaan myös yleensä isosti alas. Loppulasku Tahkon laskettelurinnettä pitkin oli pitkä ja jyrkkä sekä osittain irtokivien peittämä. Ei mitään ongelmaa. Ehkä jopa turhan varovaisesti ja varman päälle otin tämän laskun, mutta kun ei tiennyt mitä odottaa ja paljon varoitteluja kuullut/lukenut mäestä niin näin tällä kertaa. Tosin mäessä oli muutama kohta jossa tuli tunne, että vähän jos jyrkkenee vielä tai vauhti nousee, niin sitten voi hallinta hävitä. Adrenaliini virtasi kropassa ja piti aistit valppaana. Kuten sanoin, ei ongelmia alaslaskussa. Ensi kerralla vähän lujempaa.

Sitten olikin n. 1km hiekkatietä pitkin maaliin jonka luonnollisesti vedin täysiä ja viimeiset 3-5 päänahkaa napaten. Kellot pysähtyivät kohdallani aikaan 4h 23min. Eli ensimmäisen Tahkoni tavoite alittui 37minuttia. Meni täysin yli odotusten!

Pikkuisen jäin miettiin kun jossain reittiä on hehkutettu Suomen kauneimmaksi, että maisemat oli ajoittain toki huikeita, mutta paljon myös hukkui polkuja metsän syvyyteen jossa sai ryskätä ja tunkata synkkiä polkuja jonossa. Kaikin puolin kuitenkin kokonaisuudessa upea maastopyöräilytapahtuma ja sellainen jokaiseen tulevaan kauteen sisällytettävä repäisy. Mikäli saan ehjää harjoittelua alle, niin ensi vuonna kolmosella alkava tavoiteaika tai 120km:n matka eli kaksi kierrosta.

Iso kiitos ja kumarrus Maastoon Polje!- vetäjille Juhalla ja Kaurille Kohti Tahkoa-valmennuksesta. Ilman näitä tekniikkatreenejä, yhteislenkkejä, ravinto/tankkausohjeistuksia ym. muita maastopyöräilytietoutta olisi matka katkennut todennäköisesti loukkaantumiseen tai aika omalla kohdallani olisi painunut pitkälti yli viiden tunnin. Kiitos myös muille tiimiläisille ja onnittelut kaikille hyvistä onnistumisista!

Turvallinen, tehokas, nopea ja nautittava maastopyöräily koostuu useasta eri tekijästä, jotka oli otettu yllä olevassa valmennuksessa hyvin ja yksilöllisesti huomioon. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.

Tuloksia, kuvia, videoita ym. tapahtuman sivuilta.

Lähdön tunnelmia 1

Lähdön tunnelmia 2

Osa porukasta, huomaa loppulasku Kekkosen takana.

Kisaraportti Laajavuori

Lauantaina kisailtiin maastopyöräilyssä Laajavuoressa. Maastoon Polje!- tiimi oli paikalla hyvin edustettuna ja matkavalintoina 20km, 40km ja 60km välillä vaihdellen. Itse ajoin ensimmäisen täyden marathonin 60km.

Reitti oli vauhdikas ja kovilla nousumetreillä (n.1350m/60km) varustettu. Lisäksi edellispäivien sateet oli tehnyt haastavia mutakoita reitin varrelle. Reitti oli myös hyvin merkattu ja huolto pelasi. Muutama painepesuri olisi saanut olla pyörän pesuun paikalla lisää kisan jälkeen keleistä ja mudasta johtuen. Ajettavana oli siis 20km x 3 kierrosta.

Kisan jälkeen olin pettynyt omaan suoritukseen tai lähinnä siihen, ettei kunto vastannut harjoituksissa esiintynyttä Anttia. Toki harjoitukset on harjoitukset ja kilpailut on kilpailuja, mutta jos ensimmäisen 5km hiekkatien jälkeen on hapoilla ja sykkeet tapissa 20kmh keskinopeudella niin jotain on mennyt todella päin persettä. Onneksi enää ei ollut tuossa kohtaa kuin 55km jäljellä! 5km-20km mietin koko ajan keskeytstä. Toivoin, että rengas tms. räjähtää, jotta voin lopettaa hapottelun. Mainittakoon tässä, että esim. tänään kävin PALAUTTAVAN lenkin 50bpm pienemmillä sykkeillä samanlaista hiekkatietä ja nopeammalla keskinopeudella.

Vaikka jalat oli ensimmäisen kierroksen pehmeät, tunnottomat, voimattomat ja painavat niin lähtivät ne kuitenkin hieman vertymään toisella kierroksella ja toinen kierros meni todella helposti. Kaikki vaikeat mäet ja suot ajettiin ja homma rullasi kevyesti. Peli oli vain jo menetetty ja pelillä tarkoitan alle 4h aikaa. Kolmannen kierroksen puolivälissä alkoi krampit iskeä reisiin, mutta ne siedin hyvin. Loppuaika 4.22 harmitti kisan jälkeen, mutta nyt parin päivän päästä ja valmentajan kanssa asiaa puitua tuntuu, että aika oli ihan ok ensimmäiseksi maratoniksi ja olosuhteisiin (lue:mutakoihin) nähden.

Mietittiin koutsin kanssa, että kova lihaskalvoja avaava hieronta jonka jälkeen seuraavana päivänä kova ylämäkitreeni ei ehkä ollut ainakaan minun keholle se paras juttu reilua viikkoa ennen kisoja. Jostain luin, että yksi kuukausikin kalvohieronnasta voi olla liian lähellä kovaa suoritusta. Eilen kävin ottamassa palauttavan hieronnan jaloille (todella kevyt) ja tällä hetkellä tuntuu, että palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin Tahkoa kohti joka on vajaan kahden viikon päästä.

Niner lähtee nyt huoltoon ja alle tulee Cube täysjousto Tahkolle asti sekä siitä suoraan mökille pohjoiseen. Ihan kivaa vaihtelua ja jos selkäkin tykkäisi enemmän. Niner pelasi kuitenkin reitillä hyvin ja rengasvalinta oli osuva (edessä Rocket Ron ja takana Racing Ralph).

Tässä on kisojen tulokset. Voittaja Veikkanen veti aika vauhdilla ohitseni kierroksella. Häntäpäähän jäin, mutta en nyt tuolla hiljaisella tavoitteella eli 4h alituksellakaan kovin paljon listalla olisi noussut. Se kertoo siitä, että näissä täysmatkoissa taso nousee eikä juurikaan ihan sunnuntaiharrastajia ole mukana toisin kuin lyhyemmillä matkoilla.  Keskeytyksiä oli myös melkoisesti.

Nyt aktiivista palauttelua, kehon huoltoa ja laadukasta ravintoa tulevat vajaa kaksi viikkoa ennen Tahkon mtb 60 tapahtumaa.

Täällä Kuvia tapahtumasta.

Loppuun vielä onnittelut mukana olleelle Maastoon Polje!- tiimille maaliviivan ylityksestä ja hyvistä suorituksista sekä itse kisan voittajille ja muille itsensä ylittäneille.

Tekniikkatreeniä, kehitystä ja tulevan kisan jännitystä

Viime kirjoituksessa valittelin vähän selkää. Selän kunto vaihtelee päivittäin, mutta kokonaisuudessaan voi paremmin. Esimerkiksi eilisistä Kohti Tahkoa- tekniikkatreeneistä Nokian kalliolla selkä tykkäsi kovasti kun satulassa istumista oli vähän ja core pääsee työskentelemään koko ajan. Alla video eiliseltä  kallion pätkältä, jota en olisi koskaan kuvitellut ajavani ylös.

Viime syksynä kun maastopyöräilyn aloitin, niin en voinut kuin ihmetellä miten tällaisiakin pätkiä voi pyörällä ajaa ja kuinka sykkeet voi maastossa saada pk- alueelle, mutta tunnollisesti harjoitellen Mp:n kunto- ja tekniikkaoppien mukaan näköjään voi ja aika piankin. Hienoa on ollut huomata myös muiden kurssilaisten huima kehitys monella osa-alueella.

Vajaa puoli vuotta sitten mietittiin vielä selkäleikkausta Taysissa kun en pystynyt edes suorassa käveleen. Tuolloin jokainen päivä tippa linssissä kun ei arkiaskareista selvinnyt tai saanut junioria syliin nostettua liikunnasta puhumattakaan, satunnaisia räpiköintiyrityksiä lukuunottamatta. Kunnossahan selkä ei ole eikä kuntoon tule, mutta tällä hetkellä sen kanssa pystyy elään ja nauttiin.

Laajavuoren mtb skabat lähestyy ja jännitysmomenttia nostaa tämä. Reittihän on teknisesti helppo mitä nyt olen muutamia videoita reitiltä katsellut ja kokeneemmilta kuullut, mutta vesisateiden sattuessa muuttuupi sellaiseksi mutalilluksi, että vaikka tuohon selkätilitykseen liittyen vauhdikkaissa alamäissä kaatuminen ei ole kovin toivottavaa. Eikä muutenkaan. Kieli keskellä suuta saa ajella. Mukavasti vatsanpohjaa jo välillä kutkuttelee.

Lihasten, aah niin ihana glykogeenivarastojen tankkaus on myös aloitettu lauantain koitosta varten. Perinteisin menetelmin tämä tarkoittaa n. 6-8g/kg/vrk nautittua hiilihydraattia eli käytännössä 600-800g vrk itsellä. Ihan tuohon määrään en edes yritä ja uskon, että omat varastot täyttyy vähemmälläkin. Naamahan ei taas peiliin mahdu nestepöhön vuoksi, mutta mielummin nesteisenä hyvillä energioilla kuin kuivana pari kiloa kevyempänä ilman energiaa.

Omalta lenkiltä.

Peruskauraa hississä. (Hissiin ei saa mennä pyörän kanssa)

Kumit kuntoon ennen kallioita.

Kuntopäivitys

Tunnollisesti on treenattu Maastoon polje! oppien ja treeniohjelman mukaan. Tällä hetkellä treenejä kertyy viikossa n. 5 kpl, joista osa on kevyitä ja osa raskaita. Harjoittelu sisältää tekniikkaharjoituksia, ylämäkitreenejä, lihaskuntoa, näiden yhdistelmiä sekä itse perus- ja vauhtikestävyyslenkkejä. Olen opetellut nyt myös kovien harjoitusten jälkeen tekemään kevyen palauttavan lenkin matalilla sykkeillä. Tämä on onnistunut jopa polkujen ja pururatojen yhteydessä. Kehon huoltoon olen myös panostanut venyttelemällä ja kohta alkaa hierojalla käynnit taas.

Huikeaa oli huomata kuinka toissalenkillä tuttu rata ( Teivon xcm) taittui 45min. nopeammin kuin viime syskynä. Ehjää harjoittelua ilman selän ongelmia tässä välillä on käytännössä ollut vain tämä kevät. Viime syksyn kuolemalta tuntuneet haastavammat ylämäet (jotka osan talutin silloin) meni heittämällä ylös ja vauhdikkaammat pätkät meni vain lujaa! Alle 2h suoritus asetti tavoitteeksi ensi sykynä runtata tuo kilpailu aikaan 1.45. Kalustona yllä mainitulla lenkillä toimi jäykkäperäinen NINER joka oli nopea. En tiedä johtuiko lenkistä vai mikä, mutta pikkuisen selkä on ollut huonompi nyt viime päivät. Toivottavasti ei mitään pahenemisvaihetta tulossa. Tulehduskipulääkekuuri jälleen aloitettu.

Kaluston suhteen on muutenkin erikoinen tilanne tällä hetkellä, sillä olen tyytyväinen. En tarvitse mitään lisää. No ehkä Cubeen paremmat renkaat, mutta ehkä sitten ennen Tahko mtb:tä, jossa todennäköisesti työkaluna on tuo täysjousto 29" kuutio.

Reilun viikon päästä on vuorossa Laajavuoren mtb- kilpailu, jossa ajan ensimmäisen täyden maratonin, joka tällä kertaa on 63km. Mitään aikatavoitetta ei tuonne ole vaan yritän selvitä kunnialla maaliin. Reitti on kuvailtu teknisesti helpoksi, mutta nousumetrejä tulee haastavista mäistä sen verran (jopa 1500 metriä luin jostain), että 99 kiloisen on parempi olla asettamatta tälle matkalle kummempia aikatavoitteita. Kalustona tässä tapahtumassa toimii NINER.

Video Kohti Tahkoa- treeneistä.

Muc-Off on mun uusi paras kaveri. Pesee myös lattiat pyörän pesun jälkeen.

Thulen teline oli loistohankinta.

Näkymä Kohti Tahkoa treeneistä Mustavuorelta.

Kohti Tahkoa porukka. Kuvasta puttuu kuvaaja sekä yksi ulkomaan matkaaja.

Vaippahousut omasta takaa, pedaaleihin vielä matkaa.

Ojentajatreeniä 8kg:n pojalla.

Edit: Viime syksyn päivitys tuosta yllä mainitusta lenkistä joka meni nyt alta kahden tunnin.

Kaluston päivitys!

Nyt joudun perumaan sanani kun sanoin aiemmin, että tuskin tulen muuta pyörää enää koskaan omistamaan kuin NINERin. Muotoilen toisin, eli tuskin tulen muuta JÄYKKÄPERÄISTÄ pyörää kuin Ninerin omistamaan. Toki Ninerin täysjoustopyörä olisi huikea, mutta pelkkä runko on 1500€.

Kaverini sääli Rajamäen kisojen jälkeen rakkoja käsissäni ja kipeytynyttä persettäni siten, että teki aivan miälenvikasen tarjouksen. Ehtona oli kuitenkin, että kun olen huipulla, niin muistan häntä jossain haastattelussa. :)  Kiitos Anselmo, mutta älä pidätä hengitystä odottaessa. Oikeasti tarjous oli kova ja kaverilla tuo pyörä olisi lojunut vähän turhana. Hän siirtyy itse fiilisteleen paksukaista.

Ajatuksena on, että tekisin ajan kanssa ehkäpä NINERistä täysin jäykän marathon ohjuksen ja uusi täysjoustopeli olisi teknisempiin maastoihin sekä hyppyihin ja pomppuihin joista tykkään myös. Uusi perheenjäsen on tietysti 29 tuumainen.

Pahoittelen sotkuista kuvaa. Kesän myötä tulee varmasti vielä upeitakin pyöräkuvia.

Nyt on kettua edessä ja takana.

Eggbeater

Kalusto vaati jo panoraamakuvausta.

Mahdollista jäykistystä odottava ykköstykki.

 Nyt on kalusto täynnä ja näillä pärjätään ainakin seuraavat kaksi... kuukautta! Noh, aina tämmöinen alla oleva vekotin vielä mahtuisi toki mukaan.

 Innolla odotan, että yötyöputki päättyy parin yön jälkeen ja loma alkaa. Lomalla aion nauttia kesästä perheen kanssa ja hioo kuntoa kohti Jyväskylää ja Tahkoa Maastoon polje- tiimin avulla. Talonrakennusprojektikin saisi kesän aikana vähän liikahtaa eteenpäin.

Painonhallintaa, kehon huoltoa ja kohti Tahkoa treenit

Toissapäivänä palauttava kevyt lenkki kisojen jälkeen Kaupin pururadoilla. 16km kevyellä sykkeellä ja silti keskinopeus +20km/h. Teki gutaa ja vaikutti, että kroppa on lähtenyt hyvin palautuun. Eilen vielä putkirullausta (foam rolling). Putkirullaus on mahtava lihasten ja kalvojen avaamiseen sekä toisaalta myös kevyempään palautteluun kuona-aineita ja maitohappoja poistamalla. Alla video pyöräilijän näkökulmasta.

Sitten vielä alla laajempi liikepankki.

Hierojana voin sanoa, että toimii.

Tänään oli mukavat kohti Tahkoa treenit! Reilu puoli tuntia kohtalaisen tiukkaa ja pitkähköä ylämäkeä polun/latupohjan muodossa. Ikäväkseni huomasin jälleen kuolevaisuuteni ja ettei reidet ole todellakaan palautuneet viime lauantain Mtb kisoista. Veti välittömästi hapoille ja kaksi kierrosta tuskailin ja viimeisen kolmannen kierroksen jouduin keskellä mäkeä muutaman metrin taluttamaan.

Tämän jälkeen vajaa tunti lihaskuntoharjoituksia lähinnä kahvakuulan kanssa pihalla ryhmässä. Nämä menikin heittämällä ja vanhasta muistista eikä hapottanut kun ei enää reisiin kajottu. Selkä kesti ihan ok, mutta kyllä sen huomaa tuollaisissa kuulan heilautuksissa ja sen jälkeen että vähän se ärtyy siitä. Pysyn siis enemmän tässä lihaskuntoharjoitteiden osalta.

Vihdoin paukkui 100 kilon raja rikki sinne pyöräilyn kannalta mukavammalle puolen. Nyt on kahden kuukauden aikana lähtenyt 105kg-> 99,9kg ja vyötärö jenkkojen kohdalta 113->103cm. Tästä on hyvä jatkaa.

Aikaisemmin postaamani kauden tavoitteet muuttuu hieman siten, että pirkan pyöräily 134km jää näillä näkymin väliin ja tilalle tulee Mtb marathon Laajavuori. Siellä olisi tarkoitus runtata ensimmäinen täyspitkä marathon maastossa, joka tuolla on 63km:n mittainen. Helpoin rykäsy se tuskin ei ole, sillä nousua on n. 1500m. Viime lauantain jälkeen ei vaan huvita mennä maasturilla selkää puuduttaan pirkan pyöräilyssä maantielle.

Ensimmäinen Mtb kisa ja uusi pyörän runko

Torstaina posti toi NINERin jälleenmyyjän paketin Virosta. Olin juuri lopettanut 7 vrk valvomisputken töissä ja silmät ristissä kasailin pyörää kiireellä to-pe, jotta saan sen alle ensimmäisiin maastopyöräkisoihini lauantaina. Pyörähän osoittautui aivan tykiksi. Tuskin tulen omistamaan enää muuta kuin NINERin pyöriä. Runko on paljon jäykempi, mutta silti inan kevyempi kuin On Onen Scandal. Hallittavuus on myös helpompaa ja ajoasennossa pääsee ikään kuin enemmän pyörän päälle. Kyllä noissa vaan on eroja.

NINER E.M.D 9 (Eat My Dust)

Tämä oli hyvä muistutus kisoissa

Pe-la yö meni n. 3h unilla, jotka nekin jotain pyörän kasaukseen ja tulevien kisojen kauhukuviin liittyen. Olen ennenkin kiertänyt urheilutapahtumia, mutta nämä olivat ensimmäiset maastopyöräilykisani ja jännitysmomentti oli huipussaan. Speksasin pyörävaatteita kotona ja mietin lopulta matkalla, että onkohan mulla vähän turhan hifit kuteet päällä. Kun saavuimme tapahtumapaikalle Rajamäelle, jossa kilpailut pidettiin, huomasin olleeni väärässä. Katsoin ympärille sitä kalustoa ja tiimipaitojen määrää niin mietin, että mitä V***** teen täällä. Voisinko jäädä autoon viideksi tunniksi piiloon. Jokainen oli pro-kilpailija paitsi minä. Olin taas väärässä.

En nyt kuitenkaan hupparilla ajanut vaikka pirun komea maastoon polje vaate onkin.

Klo. 12 starttasi 70km:n matkaan täysmaratonin kisaajat (3 kierrosta) ja klo. 12.10 lähti minun 48km:n (2 kierrosta) porukka sekä useampi ryhmä junioreita lyhyemmille matkoille. Kolmen kilometrin jälkeen pelin henki selvisi minulle. Syke ei juurakkojumpassa laskenut ja matkaa enää 45km jäljellä. Mitä minä teen täällä?

Tiukka ylämäki jonka runttasin putkelta, kunnon kivikot, juurakkojumppa, syke 170bpm. Nyt ollaan tultu varmaan 20km. Olin väärässä. 6km takana!!! Kilpailutilanne pyörän päällä onkin vähän eri kuin lenkillä. Ei pysähdellä speksaan pyörän osia tai juomaan saati miettiin jotain teknistä kohtaa, että kuinka ja millä ajolinjalla tämä kannattaisi mennä. Se mennään eikä meinata.

Sinnittelin ja pysyin lähes ekan kierroksen jopa kärkiporukan mukana, mutta kierroksen lopussa tuntui, että nyt valuu korvista ja silmistä verta ja melkein kaikki män ohi. Olin aivan loppu. Mielessä kävi, että seuraavan kerran pyörän selkään hyppään 20kg kevyempänä (aamupaino oli tankattuna 104kg) tai laitan pyörät myyntiin ja palaan punttien pariin. Se oli kova henkien taisto.

Tankkauspiste/huoltopaikka oli n. 24km kohdalla ja aikaa oli siinä kohti taittunut 1h 40min. Vielä toinen kierros jäljellä. Täytin juomarepun ja söin vähän banaania ja suolakurkkua ja lähdin matkaan. Silloin tapahtui jotain ratkaisevaa niin fyysisessä kunnossa kuin psyykkeessä. Syke ei todellakaan laskenut enää alle 170bpm, mutta sen sieti. Ajo tuntui helpommalta ja lopussa sain muutamia päänahkoja runttaamalla teknisiä ylä- ja alamäkiä. Viimeinen 2km hiekkapätkä tulikin maaliin asti lähes 30km/h keskarilla. Jokaisesta päästä kramppas ja maaliin päästyä ei tiennyt miten päin olisi kun yhdestä päästä kramppi loppu niin toisesta päästä jatkui.

Tässä tarkat speksit vedosta:
Mtb Skins Rajamäki
Tuolta kun avaa "lisää"- kohdan niin selviää kaikkea mielenkiintoista.

Tässä tulokset:
Mtb Skins Rajamäki

Lenkki oli yllättävän tekninen marathon cupin kisaksi. Matka ei tuossa tapa vaan vauhti. Perus maastotaidoilla pärjää kyllä tuommoisessa tapahtumassa, mutta teknisessä maastossa vauhdin ylläpito useamman tunnin ajan kun paikat väsyy on haastavaa. Aina voi myös taluttaa vaikeat kohdat. Itse en taluttanut kuin ihan äärimmäisissä paikoissa pari metriä, jossa myös kärkikuskit taluttivat.

Huikea fiilis jäi kisasta ja varsinkin tuo kierrosten välissä tapahtunut ratkaiseva hetki, että jääkö tuohon katkeamisoloon velloon vai lisääkö kadenssia. Suosittelen kaikille. Fiilis on hiukan eri kuin perusl lenkillä. Pedal damn it!

Loppuun vielä 70km:n kisan voittajan tyylinäyte, joka ei ajanut eikä hyppinyt kivikoita vaan jotenkin liiti ja lensi niiden yli.
Kuva

P.S Maastoon Polje tiimipaita ensi kisaan, niin ei näytä turistilta. Ajalla ja sijoituksella ei ole noissa tapahtumissa mitään väliä. Jokainen maaliviivan ylittänyt on osa "pyöräperhettä" ja yhteisöä.