Kisaraportti Jämi84

Jämillä kisattiin lauantaina hienoissa maisemissa ja keleissä. Reitti oli teknisesti helppo, mutta vauhtia riitti senkin edestä. Polkuosuudet oli juuri niitä "flow-polkuja" joita Suomessa vähemmän on. Tarkoitan tällä juurakko- ja kivikkovapaata vauhdikasta pujottelua poluilla. Harmi ettei niistä kerinnyt kovin nauttimaan kun vauhtia oli paljon ja jalat kramppaili.

Startista lähdettiin painaan lähes 30km/h keskinopeutta ja minä otin selät kahdesta kovakuntoisemmasta Maastoon polje!- tiimiläisestä. Puoli tuntia jaksoin heidän peesissä ja sitten oli himmailtava nopeuksia, sillä edessä oli vielä pitkä matka. Olin selkeästi aliarvioinut reitin n. 700 nousumetriä ja ne tuntuivatkin 1700 metriltä. Tämä johtui ehkä siitä, että koko ajan kampea väännettiin sellaisella tahdilla, että sitä juuri jaksoi tasaisella, mutta mäen noustessa ei potkua enää riittänyt tarpeeksi. Ehkä kaksi pykälää pienempi keskinopeus tasaisilla olisi voinut antaa paremman loppuajan.

40km kohdalla oli henkisesti vaikeeta. Keskinopeus oli hyvä, mutta voimat alkoi hiipua ja pienetkin mäet tuntui pahoilta ja vielä 44km oli edessä. Lisäksi näihin tunnelmiin siinä hetkessä järjestäjän kommentti: "Tästä se vasta alkaa" sai puremaan hammasta yhteen siten, että loppumäissä jalkojen lisäksi kramppasi myös poskilihakset(!)

Siitä jatkettiin kuitenkin hyvää sykettä ylläpitäen ja vähän keskinopeutta laskien. Olin laskenut, että 21kmh keskinopeudella pääsen tavoitteeseeni 4h aikaan ja kun 2/3 matkasta mentyä Suunnon Ambit näytti tangolla koko ajan laskevaa lukua, niin 21,5 avg kmh kohdalla meinasin heittää mittarin pusikkoon. Onneksi en sitä tehnyt sillä olisin kuitenkin pahalla mielellä katuen etsinyt sitä 400€ mittaria Jämin metsistä kisan jälkeen.

 Jalkojen kramppailun merkit alkoi reitin puolivälissä ja viimeisissä terävissä nousuissa oli tilanne jo se, että ne oli pakkokin polkea ylös (hyvä juttu), sillä jalkautumisen jälkeen ei niin vaan pyörän satulaan enää oltaisi noustukkaan. Viimeiset mäet meni todella epämukavuusalueella, mutta hyvällä vauhdilla ja tieto kohta maaliin pääsystä helpotti tuskaa.

Kuitenkin viimeiset 20km oli sen verran nopeaa alustaa, että se n. 21,5kmh keskinopeus säilyi maaliin asti antaen loppuajaksi 3.50. Todella hyvin siis ensimmäiseksi, mutta ei viimeiseksi Jämiksi.

Voitteko kuvitella, mun pyöräkalusto on vaihtunut.

Titus Rockstar Carbon 29" Easton Havenin tubeleksilla ja XT:n 2x10 voimansiirrolla sekä Rock Shox Monarch RT3 iskarilla. Pyörä on kevyt ja NOPEA, mies ei vielä niinkään.

Väsynyt, mutta onnellinen Maastoon Polje!- porukka Jämillä.