Ensimmäinen Mtb kisa ja uusi pyörän runko

Torstaina posti toi NINERin jälleenmyyjän paketin Virosta. Olin juuri lopettanut 7 vrk valvomisputken töissä ja silmät ristissä kasailin pyörää kiireellä to-pe, jotta saan sen alle ensimmäisiin maastopyöräkisoihini lauantaina. Pyörähän osoittautui aivan tykiksi. Tuskin tulen omistamaan enää muuta kuin NINERin pyöriä. Runko on paljon jäykempi, mutta silti inan kevyempi kuin On Onen Scandal. Hallittavuus on myös helpompaa ja ajoasennossa pääsee ikään kuin enemmän pyörän päälle. Kyllä noissa vaan on eroja.

NINER E.M.D 9 (Eat My Dust)

Tämä oli hyvä muistutus kisoissa

Pe-la yö meni n. 3h unilla, jotka nekin jotain pyörän kasaukseen ja tulevien kisojen kauhukuviin liittyen. Olen ennenkin kiertänyt urheilutapahtumia, mutta nämä olivat ensimmäiset maastopyöräilykisani ja jännitysmomentti oli huipussaan. Speksasin pyörävaatteita kotona ja mietin lopulta matkalla, että onkohan mulla vähän turhan hifit kuteet päällä. Kun saavuimme tapahtumapaikalle Rajamäelle, jossa kilpailut pidettiin, huomasin olleeni väärässä. Katsoin ympärille sitä kalustoa ja tiimipaitojen määrää niin mietin, että mitä V***** teen täällä. Voisinko jäädä autoon viideksi tunniksi piiloon. Jokainen oli pro-kilpailija paitsi minä. Olin taas väärässä.

En nyt kuitenkaan hupparilla ajanut vaikka pirun komea maastoon polje vaate onkin.

Klo. 12 starttasi 70km:n matkaan täysmaratonin kisaajat (3 kierrosta) ja klo. 12.10 lähti minun 48km:n (2 kierrosta) porukka sekä useampi ryhmä junioreita lyhyemmille matkoille. Kolmen kilometrin jälkeen pelin henki selvisi minulle. Syke ei juurakkojumpassa laskenut ja matkaa enää 45km jäljellä. Mitä minä teen täällä?

Tiukka ylämäki jonka runttasin putkelta, kunnon kivikot, juurakkojumppa, syke 170bpm. Nyt ollaan tultu varmaan 20km. Olin väärässä. 6km takana!!! Kilpailutilanne pyörän päällä onkin vähän eri kuin lenkillä. Ei pysähdellä speksaan pyörän osia tai juomaan saati miettiin jotain teknistä kohtaa, että kuinka ja millä ajolinjalla tämä kannattaisi mennä. Se mennään eikä meinata.

Sinnittelin ja pysyin lähes ekan kierroksen jopa kärkiporukan mukana, mutta kierroksen lopussa tuntui, että nyt valuu korvista ja silmistä verta ja melkein kaikki män ohi. Olin aivan loppu. Mielessä kävi, että seuraavan kerran pyörän selkään hyppään 20kg kevyempänä (aamupaino oli tankattuna 104kg) tai laitan pyörät myyntiin ja palaan punttien pariin. Se oli kova henkien taisto.

Tankkauspiste/huoltopaikka oli n. 24km kohdalla ja aikaa oli siinä kohti taittunut 1h 40min. Vielä toinen kierros jäljellä. Täytin juomarepun ja söin vähän banaania ja suolakurkkua ja lähdin matkaan. Silloin tapahtui jotain ratkaisevaa niin fyysisessä kunnossa kuin psyykkeessä. Syke ei todellakaan laskenut enää alle 170bpm, mutta sen sieti. Ajo tuntui helpommalta ja lopussa sain muutamia päänahkoja runttaamalla teknisiä ylä- ja alamäkiä. Viimeinen 2km hiekkapätkä tulikin maaliin asti lähes 30km/h keskarilla. Jokaisesta päästä kramppas ja maaliin päästyä ei tiennyt miten päin olisi kun yhdestä päästä kramppi loppu niin toisesta päästä jatkui.

Tässä tarkat speksit vedosta:
Mtb Skins Rajamäki
Tuolta kun avaa "lisää"- kohdan niin selviää kaikkea mielenkiintoista.

Tässä tulokset:
Mtb Skins Rajamäki

Lenkki oli yllättävän tekninen marathon cupin kisaksi. Matka ei tuossa tapa vaan vauhti. Perus maastotaidoilla pärjää kyllä tuommoisessa tapahtumassa, mutta teknisessä maastossa vauhdin ylläpito useamman tunnin ajan kun paikat väsyy on haastavaa. Aina voi myös taluttaa vaikeat kohdat. Itse en taluttanut kuin ihan äärimmäisissä paikoissa pari metriä, jossa myös kärkikuskit taluttivat.

Huikea fiilis jäi kisasta ja varsinkin tuo kierrosten välissä tapahtunut ratkaiseva hetki, että jääkö tuohon katkeamisoloon velloon vai lisääkö kadenssia. Suosittelen kaikille. Fiilis on hiukan eri kuin perusl lenkillä. Pedal damn it!

Loppuun vielä 70km:n kisan voittajan tyylinäyte, joka ei ajanut eikä hyppinyt kivikoita vaan jotenkin liiti ja lensi niiden yli.
Kuva

P.S Maastoon Polje tiimipaita ensi kisaan, niin ei näytä turistilta. Ajalla ja sijoituksella ei ole noissa tapahtumissa mitään väliä. Jokainen maaliviivan ylittänyt on osa "pyöräperhettä" ja yhteisöä.